Isoa ja pientä / Big and small

Söpö kummityttöni täytti heinäkuussa kolme, ja kaikista hyvistä aikeista huolimatta aloin tehdä synttärilahjaa... eilen. D'oh. Mutta ehkä tämä ilahduttaa (en kyllä tiedä ilahtuuko alle 10-vuotiaat koskaan oikeasti pehmeistä paketeista?) jotain muuten harmaata syyspäivää. Lankana on vaaleanvihreä Sandnesin Mandarin Fiesta, joka ehti jo käydä viime talvena toppina. Toppi oli ihan järkyttävä mörvelö, mutta villatakin kanssa näyttää toistaiseksi ihan lupaavalta. Malli on oma ja tylsä, koska epäilen, ettei neljä kerää riitä mihinkään jännään. Kompensoimme asian söpöillä napeilla. :)

My dear goddaughter turned three in July, and somehow I found myself starting her birthday present... yesterday. D'oh, but perhaps this will cheer up some gray autumn day of hers (dunno if children aged less than ten ever get truly excited about getting clothes?). The yarn is some light green Mandarin Fiesta by Sandnesgarn. I knitted and frogged a top from it in winter. This cardi seems to be more lucky so far. The pattern is my own and boring, 'cos I suppose 4 skeins aren't enough for anything more exciting. We'll just compensate that with some cute buttons :)

Muillakin keskeneräisillä menee ihan hyvin. Palmikkotakilla on jo vartalo ja yksi hiha ja säärystinten kanssa oli lähikontaktia eilen ekaan kertaan kuukauteen. Vihreä huivi kärsii huomiovajeesta, mut eihän kaikkea voi tehdä yhtä aikaa, eikä todellakaan esim. tehdä valmiiks asti ennen uusien töiden aloittamista.

My wips are doing pretty well. The Cabled Cardi already has the body part and one sleeve and I had a close contact with the leg cozies yesterday. Which is cool, last time we did any progress was more than a month ago. My green scarf suffers from lack of attention, though, but hey, you can't do everything at the same time, and you definitely can't finish things before starting new things, huh?

Viime viikolla syntyi tällaiset kirjoituksiin lukemisen välttelylapaset. Noron ostin toissa viikonloppuna asumismessuilta, koska olin täysin valmistautumaton kohtaamaan ja vastustamaan lankaa siellä.

Last week I knitted these mittens in order to avoid studying for the final exams in Swedish language. Had to buy the Noro a couple weeks ago at a fair, since I was just totally unprepared to meet (and resist) any yarn there :D

lanka / yarn: Noro Kureyon, 45 g

puikot / needles: knit picks 5 mm / 80 cm (magic loop)

ohje / pattern: trad., 48 silmukkaa / sts
kenelle / for whom: mulle / for me
käyttötarkoitus / use: talvella, epäilen että nää huopuu jos pyöräilen, yhdet alpakkalapaset on jo kokeneet kyseisen kohtalon o_O / in winter, as i think they'll get felted if worn while cycling, already destroyed a pair of alpaca mittens that way o_O

fiilis / judgment: love

She's got a FO!

Mulla on lopultakin jotain valmista, ja kerrankin ei tarvitse sen kummemmin pohtia tykkäänkö vai en: tykkään! Kannatti jaksaa neuloa toinenkin sukka.

I've finally got a FO, and for once there's no need to wonder whether I like it or not: I do! It was definitely worth it to knit the sock number two as well.



Pikkupalmikoita oli ehkä hitusen puuduttavaa tehdä, mutta tuloksena oli varsin kivaa pintaa.

Knitting those tiny cables got a bit boring in the end, but the resulting structure looks pretty nice.



Malli / pattern: Uptown Boot Socks by Jennifer Appleby, Favorite Socks
Lanka / yarn: Novita Nalle, kasvivärjätty / plant-dyed Novita Nalle, ~90 grams
Puikot / needles: Knit Picks Harmony, 3 mm
Muuta / other stuff: Modasin ohjetta paksummalle langalle, varressa on vain 54 silmukkaa ja kantalapussa 24. I modified the pattern for thicker yarn, the socks are done with 54 stitches and with 24 heel stitches.



Seuraavaksi voisin iskeä vaikkapa lehtimetsähuivin kimppuun, vaikka vihreät lehdet ovatkin nyt siis soo last season: tänne on hiipinyt jostain punakeltaoranssi ruska. :)

I could start working on the Lehtimetsä scarf next. The green leaves it features are just soo last season now though: the leaves here have turned into beautiful reds, oranges and yellows again :)

Lebendig, aber flegmatisch

Täällä on maattu viime viestin jälkeen neljä päivää kotona hienoisen syysflunssan kourissa, luettu ja katsottu telkkaria. Suurin neulonnallinen ponnistus oli Pienen lankakaupan lukeminen. En tykännyt, hömppä on kivaa mutta sen pitää musta tiedostaa itsensä eikä yrittää olla syvällistä ja elämää suurempaa. Puhumattakaan kliseistä: skottimummu on tietysti viisas ja naistutkimuksen opiskelija onneton ihmisvihaaja :) Onneksi mulla oli myös Donna Leonin dekkari...

Eilen olin reipas ja jaksoin jo käydä koulussa sekä neuloa. Tänään kävin kirjoittamassa saksan, joka tuntui tosi helpolta, pisterajat on kyllä varmaan sen mukaiset. Viikonloppuna sulaudutaan kaverin kanssa kolmikymppisten lapsiperheiden joukkoon ja vallataan Rakenna-Asu-Sisusta -messut Ouluhallissa, mutta enköhän mä ehdi neulomaankin. Kuvallinen postaus siis luvassa toivottavasti vielä tällä viikolla, siihen asti hej då!

Omituisten otusten kerho

Mua vähän lapsettaa tänään, siksi tuo otsikko. Mutta siis, saanko esitellä: puolikas sukkapari. Ei näytä kovin omituiselta, mutta skandaalimainen menneisyys löytyy. Lanka rypi elokuun alussa samassa värikattilassa nurminadan (kasvikirja sivistää) toisen jälkiliemen sekä raparperinlehtien kanssa. Hirveästä säädöstä huolimatta väri ei edes muuttunut alkuperäisestä harmaanruskeasta Nallesta kuin vähän vihertäväksi, mutta eipä tuo haittaa.



Ohjeena siis Uptown book socks Favorite Socks -kirjasta. Flickristä löydetyn hienon version takia tän piti päästä puikoille ja heti.



Lisäksi mulla on äidille suunnitelmien mukaan joululahjaksi valmistuva Dropsin neuletakki (äiti älä klikkaa!). Taustan virkaa toimittaa relevantimman puutteessa Oulun kaupunginteatterin syksyn ohjelma. Lanka on violettia Isoveljeä äidin varastoista.



Lehtimetsä-huivi on vielä ihan vauva.

Liityin tänään Ravelryyn (villaelaimena). Vielä 45 vuotta ja mä voin ryhtyä kokopäiväiseksi neulebloggaajaksi.

Päälausepaita

Joo. Eli.



Sunnuntaina puikoilta pääs tällainen. Vaikutti sovituksessa ennen olkaimia suuresti raskausmekolta ja tulevalta ufolta, mutta sinnillä väänsin sen loppuun. Alkuperäisenä suunnitelmana, jota varten ostin nää langatkin keväällä, oli Featherlight lingerie dress Lace Style -kirjasta. Suunnitelma kariutui, kun muistin etten ole romanttinen ihminen tai edes balettitanssija.

Mulle jäi joka tapauksessa 150 grammaa ihanaa, romanttista, naisellista Vivaldia. Reunasilmukasta nappasin sitten oikein-nurin-raidat ja oikeastaan toppi-ajatuksen yleensä.



Pahin raskausmekkoefekti hävis pingotuksessa, mutta edelleenkin tätä saa olla kiskomassa alaspäin, tai se kasautuu ärsyttävästi mahan päälle. Lisäksi mulla on pieni yhdistelyongelma. Onko kaks neulottua yläosaa liikaa? Tätä voi pohtia yön pimeinä tunteina :p

Puikoilla on ties mitä ja lisää tekis vain mieli aloittaa koko ajan. Prosessikuvia luvassa vielä joskus tällä viikolla, valmiista en sitten tiiä.

Lisää sinistä

Sininen paita pääsi kouluun tänään. Kyllä mä luulen että me ollaan kavereita, kehut muiltakin kuin äidiltä nostivat osakkeita. Ja se on niin kivan lämminkin eikä edes kutita päällä.



Villatakki
Ohje: omasta päästä
Lanka: Sandnes Alfa, nappeineen vähän yli 500 g (tarpeeksi, että kirjevaaka sekoaa)
Puikot: KnitPicksin kuusimilliset, 60, 80 ja 150 cm



Tämän langan tarinahan on kauniisti sanottuna vaiheikas. Se on jo ollut ensin kolmin- ja sitten kaksinkertaisena Carie Cropped Fitted Knitsistä (kuvaa ei löydy tähän hätään, sorppa). Sitä purkamisen, tyhmyyden ja tuskan määrää. Lankojen selvittelyyn ja erinäisten parinkymmenen metrin pätkien toisiinsa liittämiseen tuntui menevän yhtä paljon aikaa kuin itse neulomiseen. Tyhmyyden ja pikkuvirheiden kehä tuntui seuraavan tähänkin työhön. Hiffasin vartalo-osan lopuilla mm. että olin jättänyt laskematta silmukkamääriin nappilistojen ylimenovaran, mikä ei ole hyvä juttu sellaisen neuleen kanssa, jonka on tarkoituskin istua tiiviisti. Ja alareuna rullaa enkä tiedä, ovatko nuo kalvosinhihat kuitenkaan niin fiksut...



... mutta ihan sama! Se on lämmin, kiva eikä enää pyöri nurkissa. Sitä paitsi sain ekan kerran elämässäni yhdistettyä pyörönä neulotut hihat miehustaan zimmermannmaisesti niin, että saumoja jäi kurottavaksi vaivaiset 10 senttiä per kainalo. Saavutus, joka on lähes kaikille täysin käsittämätön ymmärtää.



Auringonpaiste kuvissa hämää, täällä on kylmä. Tunnin hyppimisestä ulkona pelkässä villatakissa tuli oikeasti vilu. Jos vain lakkais tuulemasta...