Lisää sinistä

Sininen paita pääsi kouluun tänään. Kyllä mä luulen että me ollaan kavereita, kehut muiltakin kuin äidiltä nostivat osakkeita. Ja se on niin kivan lämminkin eikä edes kutita päällä.



Villatakki
Ohje: omasta päästä
Lanka: Sandnes Alfa, nappeineen vähän yli 500 g (tarpeeksi, että kirjevaaka sekoaa)
Puikot: KnitPicksin kuusimilliset, 60, 80 ja 150 cm



Tämän langan tarinahan on kauniisti sanottuna vaiheikas. Se on jo ollut ensin kolmin- ja sitten kaksinkertaisena Carie Cropped Fitted Knitsistä (kuvaa ei löydy tähän hätään, sorppa). Sitä purkamisen, tyhmyyden ja tuskan määrää. Lankojen selvittelyyn ja erinäisten parinkymmenen metrin pätkien toisiinsa liittämiseen tuntui menevän yhtä paljon aikaa kuin itse neulomiseen. Tyhmyyden ja pikkuvirheiden kehä tuntui seuraavan tähänkin työhön. Hiffasin vartalo-osan lopuilla mm. että olin jättänyt laskematta silmukkamääriin nappilistojen ylimenovaran, mikä ei ole hyvä juttu sellaisen neuleen kanssa, jonka on tarkoituskin istua tiiviisti. Ja alareuna rullaa enkä tiedä, ovatko nuo kalvosinhihat kuitenkaan niin fiksut...



... mutta ihan sama! Se on lämmin, kiva eikä enää pyöri nurkissa. Sitä paitsi sain ekan kerran elämässäni yhdistettyä pyörönä neulotut hihat miehustaan zimmermannmaisesti niin, että saumoja jäi kurottavaksi vaivaiset 10 senttiä per kainalo. Saavutus, joka on lähes kaikille täysin käsittämätön ymmärtää.



Auringonpaiste kuvissa hämää, täällä on kylmä. Tunnin hyppimisestä ulkona pelkässä villatakissa tuli oikeasti vilu. Jos vain lakkais tuulemasta...