Joku meni Pariisiin.../ Someone went to Paris...

... ja osti lankaa. Paksulangat ovat kaikki tuossa, vihreää létt-lopin oloista mut kutittamatonta villaa on oikeasti kuusi vyyhtiä ja tuota harmaata kymmenen kerää. Vihreitä lukuunottamatta nuo on tosin yhteisomistuksessa äidin kanssa.

... and bought some yarn. The über-thick yarn is all in the photo, but I've got six hanks of the green yarn and ten balls of the gray one. Apart from the green yarn it's all co-owned with mom though.

Muutakin kuin lankakauppoja tuli tietysti bongattua, kuten Louvre, Eiffel-torni, miljoona metroasemaa, Versailles, puolivuotias pikkuserkku (jota lahjottiin villasukilla), satoja kerjäläisiä, Musée d'Orsayn impressionistit, älytön määrä kirkkoja ja keskiaikaisia pikkukatuja, muutama ravintola, paljon kenkäkauppoja ja loputtomasti hyvinpukeutuneita hyvännäköisiä pariisilaisia. Jotka suostuivat ymmärtämään englantia, vaikka ilmeet pehmenivätkin huomattavasti jos niille sanoi merci tai pardon :)

Of course I spotted a lot of other things than yarn shops as well, like Louvre, Eiffel tower, a million métro stations, Versailles, a six months old second cousin (who got woolly socks from me), hundreds of beggars, impressionist paintings, a huge number of churches and small medieval streets, a few restaurants, many shoe stores and an endless amount of well-dressed good-looking Parisians. And they understood English, even if they seemed to appreciate my saying merci or pardon every once in a while a lot :)

Mulla ei siis ole mitään valmista eikä asiaakaan. Pariisilaisista lankakaupoista on niin kattavasti juttua Ullassa, ettei mulla ole lisättävää. Aika akryylipainotteista on, lankakaupoissa törmäsi lähinnä yli 70-vuotiaisiin (oltiin kylläkin yleensä liikkeellä keskellä viikkoa keskellä päivää) ja melkein kaikki ohjekirjat käsitteli vauvoille neulomista. Ja joissain kaupoissa lanka olisi pitänyt pyytää myyjältä, että sitä saisi hiplata! o_O Mutta Huguet oli hurjan kiva paikka, vaikka sielläkin oli sosialisoitava myyjän kanssa että sai langoista perustiedot ja hinnan.

Vihervaara edistyy ja varmaan valmistuu tällä viikolla, enemmän silloin. Täällä on niin märkää ja pimeää, ettei hotsittaisi tehdä muuta kuin neuloa... (varsinkaan siivota tai tehdä läksyjä, iuggh)

So, nothing more to show right now. I'm making progress with the Green Gables Hoodie, it's probably going to be read this week, so more about it then. It's so dark and rainy here that I don't feel like doing much other stuff than knitting... (especially not cleaning or doing homework, iuggh)

Livin' in a material world

Mulla on kunnianhimoinen tavoite: lankojeni pitäisi mahtua kahteen muovikassiin, kun muutan ensi syksynä pois kotoa. Ilmoittauduin Ravelryssä jopa yhteen varastonpienennysryhmään. Ryhmä perustuu kunkin omille säännöille, joita ehdin noudattaa noin viikon. Koska



Oulussa oli kädentaitomessut, joille pääsin lähes pyytämättä ja melkein yllättäen. Eturivissä Trekkingin Hand Art -vyyhti, punaista Manosia, sen alla 100 g vihreänsävyistä Cascade 220 Paintsia keskeneräiseen projektiin ja 300 g merensinistä Cascadea, 200 grammaa sinistä Berkshire Bulkya, 200 grammaa ruskeankirjavaa Finnwoolia ja yksi Melli-kerä. Finnwool on sentään äidin, Manosin huoltajuudesta on vielä pientä epäselvyyttä. Haluja riittää, mutta aikaa ehkä ei.

I have an ultimate goal in my life: to be able to stuff all my yarn into two plastic bags when I move out next autumn. I actually signed up for a destashing group on Ravelry. It's based on everyone's own rules. I followed mine for a week. :) There was a crafts fair in Oulu and I got the chance to go there almost as a surprise (so I got no special exceptions in my rules for the fair). I got some Trekking Hand Art, red Manos, 100 grams of green Cascade Paints for a wip, 300 grams of blue Cascade 220, 200 grams of blue Berkshire Bulky, 200 grams of mixed brown Finnwool and a skein of Melli. Finnwool belongs to my mom, though, and I'm not sure about the destiny of Manos yet.

Varaston kasvaminen ei ahdista, mutta huvittaa. Huomenna on edessä toinen yritys käydä hakemassa yksi jenkkipaketti Jumalan selän takaa tullista. Ekalla kerralla paketin sisällön erittely ei ollut tulostunut oikein, ja tullin koneet nyt eivät tod ole asiakkaiden käytössä. Anyway, jos selviän kymmenen kilometrin pyöräilystä paketti tarakalla, mun varasto käsittää huomenna vielä pari muovikassillista enemmän lankaa... Mitään vääräähän tässä ei ole, koska tilaus tehtiin ennen dieetille ryhtymistä.

Melli ehti jo transformoitua pipoksi pikkuveljelle. Söpö tuijottava juttu on peräisin kädentaitomessuilta. Kympin puikoilla tuli valmista naurettavan nopeasti, aikaa taisi mennä hurjat kaksi tuntia.

The Melli yarn already transformed into a cap for my little brother. The cute staring thing is from the crafts fair, too. Knit with 10 mm needles this was a ridiculously quick project, I think I finished it within a couple hours.



Mellipipo
lanka / yarn: Kauhavan Kangas-Aitan Melli (100 % wool, 60 m / 100 g)
menekki / consumption: ~95 g
puikot / needles: random 10 mm
asiakaspalaute / custom review: "mää ainakin käytän lippistä tarhassa koko talven!" "noo! I want to use my baseball cap all winter!"

Isompiakin projekteja on puikoilla. Monikossa nimenomaan. Niistä lisää heti, jos joku suostuu valmistumaan.

I've got some bigger projects on the needles as well. More about them right when some one of them gets ready.

Mitä miksi milloin?

Innostuin neulomisesta viime syksynä. Eipä siinä mitään, innostuminen on ihan iloinen ja normaali ja suotava asia. Laajensin alaani pipoista villapaitoihin ja ainaoikeasta pitsikaavioihin ja havaitsin, että lankaa saa muualtakin kuin Anttilasta.

Innostus ei vain mennyt ohi. Ajatus vaikka vaan muutamasta päivästä ilman puikkoja kirpaisee. Kaverit ajattelevat jo, että mulla on hieman, hmm, epäterve suhde lankaan.

Mulla on edelleen hauskaa addiktioni kanssa, mutta tarvitsen ehkä oman vuodatuspaikan siihen liittyville asioille. Sellaisen jossa voi vapaasti dissata tai hypettää asioita, jotka eivät hetkauta valtaväestöä suuntaan tai toiseen. Niinkus vaikka palmikon sijaintia jossain villapaidassa. Että siksi tämä blogi.

Ekana esittelyssä tollaiset ultimate-perussukat lahjaksi Singaporesta tänne muuttaneelle kaverilleni, joka vaikutti ihan tykkäävän niistä. Kuva otettu sekunnissa takapihalla vaivautumatta kiskomaan mitään pussittavia housunlahkeita ylöspäin tms.



Ekaan blogipostiin sopii varmaan myös kuva-arvoitus: miten otetaan ilo irti viimeisestä kesälomaviikonlopusta ennen abivuoden alkua?



Joo, mennään äidin kanssa mökille ja värjätään kolme kiloa lankaa :)