Jotain valmista, jotain sinistä, jotain sotkuista

Etsin tänään kameraa puoli tuntia ennen kuin löysin sen pöydältäni. Nyt ei ole Messy Tuesday, mutta mun huoneessa jokainen päivä on villi, vapaa ja sotkuinen, kuten näkyy.



Viikonloppuna tein rakkaalle pikkuveljelleni ts. henk. koht. valokuvaajalleni pipon. Lanka on Grignascon Tyrolia (60 % virgin wool, 30 % alpakka, 10 % akryyli) ja sitä meni pari metriä vaille koko 100 gramman kerä. Hintaa laatulankapipolle tuli vain kaksi euroa ja sekin veljen piikkiin, jipii alennuslöytöjä. Ns. malli omasta päästä, puikot 4,5 mm KnitPicksit.

Ei hirveesti huvittanut poseerata. Tossa se nyt syö omenaa. :)



Viimeisen parin viikon aikana olen myös kitkuttanut villatakin omasta päästä. Siinä vaiheessa kun mä pääsin kuvattavaksi, oli vaan hämärtynyt niin, että valotusaika venyi ja kamera tärähteli. Tykkään syksystä, mutta tuntuu inhottavalta huomata valon väheneminen. Pari kuukautta vielä, ja täällä on taas mustat aamut ja iltapäivät.

Stressikäyrän nousu näkyy kuvassakin siinä kohtaa, missä pitäis olla kädet. :) Parempia kuvia ja informaatiota luvassa joskus ens viikolla, sillä välin yritän päättää onko tämä kiva ja jos, niin kuins kiva.

Rupsahtanut välikausipipo ja muita otuksia

Koulun ja töiden takia oon ollut muutaman päivän hiljaa, mutta tänään on taas ollut aikaa keskittyä olennaiseen. Neulominen on toki jatkunut koko ajan (paitsi eilen kun ennätin kutoa vain parikymmentä silmukkaa sängyssä ennen nukahtamista, kamalaa).

Viikonloppuna tein suopursulla värjäämistäni Novitan Bambuista pipon. Ideana oli tehdä sellainen semibaskeri, ei ihan päätä pitkin menevä muttei mitään rastatelttaakaan. Mallia kehittelin tällä kertaa omasta päästä, ja sehän meni ihan nappiin. Lanka oli kivaa neuloa, väri kiva, kalanruodot kivoja, helmineule kivaa, ja päättelyn jälkeen mulla todellakin oli käsissäni semibaskeri. Harmi vain, että ulkona on sadellut eikä bambu ilmeisesti jousta yhtään enempää kuin puuvillakaan. Resori siis otti ja löpsähti. Nysse näyttää tältä:




Tossa ylemmässä kuvassa on muuten ehkä kuukausi sitten valmistunut villatakki dropsin alpakasta, joka on ehkä onnistunein neuleeni ikinä. Sileää neulettahan se on, mutta silti. Ei myöskään häiritse yhtään, että jokunen vähemmän tuttu ja tuntematonkin (tai joo no tuntematon oli kyllä töissä lankakaupassa) on myös ilmoittanut tykkäävänsä siitä. :)



Tällaista tikutin joskus viime viikolla. Vielä pitäis ratkaista löysän resorin dilemma (vaihteeksi, vika on kyllä tällä kertaa ohjeen silmukkamäärässä eli siis neuletiheydessäni, ei tässä hurmaavassa sataprosenttisessa merinovillassa). Niin, ja tikuttaa sille pari...

Mitä miksi milloin?

Innostuin neulomisesta viime syksynä. Eipä siinä mitään, innostuminen on ihan iloinen ja normaali ja suotava asia. Laajensin alaani pipoista villapaitoihin ja ainaoikeasta pitsikaavioihin ja havaitsin, että lankaa saa muualtakin kuin Anttilasta.

Innostus ei vain mennyt ohi. Ajatus vaikka vaan muutamasta päivästä ilman puikkoja kirpaisee. Kaverit ajattelevat jo, että mulla on hieman, hmm, epäterve suhde lankaan.

Mulla on edelleen hauskaa addiktioni kanssa, mutta tarvitsen ehkä oman vuodatuspaikan siihen liittyville asioille. Sellaisen jossa voi vapaasti dissata tai hypettää asioita, jotka eivät hetkauta valtaväestöä suuntaan tai toiseen. Niinkus vaikka palmikon sijaintia jossain villapaidassa. Että siksi tämä blogi.

Ekana esittelyssä tollaiset ultimate-perussukat lahjaksi Singaporesta tänne muuttaneelle kaverilleni, joka vaikutti ihan tykkäävän niistä. Kuva otettu sekunnissa takapihalla vaivautumatta kiskomaan mitään pussittavia housunlahkeita ylöspäin tms.



Ekaan blogipostiin sopii varmaan myös kuva-arvoitus: miten otetaan ilo irti viimeisestä kesälomaviikonlopusta ennen abivuoden alkua?



Joo, mennään äidin kanssa mökille ja värjätään kolme kiloa lankaa :)